Tuesday, December 30, 2014

winter wonderland

I think I had something to say but it seems that I just forgot everything when I opened Blogger :') Well, at least I have one outfit to share with you people! These photos turned out quite nice I think, though in reality the weather was way too cold for taking pictures.

Usually I just end up putting the same stuff here that I have already uploaded on lookbook.nu, but this time there's four photos, omg Ö___Ö Most times I just think one full & one close up photo of the outfit is enough. Normally the person who takes my outfit photos is already pissed off after taking these shots, so it's not easy to make him take any more photos of details :'D






CARDIGAN - Jacqueline de yong || DRESS - H&M || BOOTS - Vagabond || NECKLACE - Ebay


Still no word from Korea....................... My korean friend from Busan already called the university and they told her that they have already sent my letter of acceptance, so at least that's good news. I just want to have all the information already T___T (Do I sound like a broken record, huh? ...) There's only one and a half months left before we should leave *____*

Actually I was thinking that maybe I'll make some sort of "ask me" post about exchange/Korea related stuff when I get there! But I haven't done any post where you can ask me anything after my friend Pepa left this blog, so maybe I should make something like that as well? I'm just worried that there will be no questions at all :'''D

Sunday, December 28, 2014

after christmas

Jotenkin toi huvikseen kuvaaminen tuntuu taas hirveän vaivalloiselta, vaikka joulunakin ois periaatteessa ollu vaikka mitä kuvattavaa. Ehkä oon vaan jo niin henkisesti lähössä pois tästä maasta, ettei täällä meinaa oikein mikään kiinnostaa tällä hetkellä. Oon vaan istunu tyytyväisenä sohvan nurkassa peiton alla ja katellu pöhköjä leffoja. Oon koittanu järjestää tapaamisia ihmisten kanssa ja eilen raahauduin jopa käväsee kaupungilla, mut motivaatio tehä mitään on vähän maassa kuitenki.

Musta ei muuten taida olla ees mitään kuvia joululta, koska olin taas yllättäen kameran takana. Ois kiva kyllä jos itestäki ois joskus muitaki ku semmosia lavastettuja poseerauskuvia :'P Mutta joo, jouluruokia taitaa olla kaikki muutkin blogi täynnä, joten jätän ne tästä postauksesta pois ja saatte ihastella mun joululahjoja! Paras lahja oli ehdottomasti nää Vagabondin Grace-nilkkurit:



Ette uskokaan kuinka meinas tulla itku kun näitä ei meinannu löytyä mistään. Sovitin Ideaparkin Clickissä noita, mutta koko 39 oli aivan liian iso. Muuten kenkä tuntu jalassa niin ihanan pehmeeltä, että päätin haluta tämmöset aitoa nahkaa olevat ja puolet kalliimmat kengät vastaavien tekonahkaisten sijasta.

Noh, meikä sitte hiihteli isän kanssa kaikki Oulun Vagabondia myyvät kaupat läpi, eikä mistään löytyny tuota mallia saati sitte pienempiä kokoja. Aattelin sitten että internet pelastaa, mutta nuo koot oli loppu joka ikisestä kenkiä myyvästä nettikaupasta - kunnes avasin aina niin luotettavan ystäväni Ebayn. Isä pisti kengät tilaukseen britestä ja sielähän ne oli sitte "yllätyksellistä joulua!"-lapulla varustetussa paketissa aattona :'''D

(Jep, kävin ettii kenkiä mun isän kanssa ja isä oli oikeesti aikanaan se, joka myös opetti mulle miten korkokengillä pitäs kävellä :'D ♥ Hyvin osas sillon selittää että pittää joustaa polvista eikä kävellä jalat tikkuina :') Äitin kanssa katottii sitä vaa pöljinä että mistä sää tiiät...)




Kosmetiikka on aina kivvaa ja nää jutut olikin sitten oikeesti mukavia ja yllätyksellisiä lahjoja :3


Lahjojen ja ruuan lisäksi oonki nauttinu nyt lähi päivinä ihan mahtavasta säästä. Tai siis, se on mahtavan näkönen ku sitä kattoo ikkunan takaa. Ois kiva lähtee pihalle kuvailemaan, mutta en oo sitten kuitenkaan jaksanu ku ahistaa tuo kylmyys. Huono ääreisverenkierto sekä rasitusastma tekee ulkona liikkumisen tämmösillä keleillä aika rasittavaksi. Onneks jotain kuvia saa myös ikkunoidenkin takaa :3


 

in English: 
Christmas preseeeeents!! I love my new Vagabond Grace boots. I'm pretty sure I'll take these with me to Korea as well.

The weather in Oulu is currently being quite christmassy 'cause it really freezing (-20ºC) and there also snow everywhere. I think this is too cold for me, but at least it looks beautiful when you look out of the windows.

Tuesday, December 23, 2014

Happy Holidays!

I just wanted to wish you all Happy Holidays! ^______^

instagram: @sarianna_v

Sunday, December 21, 2014

winter fur

Lupasin tähän postaukseen taas vähän kevyempää materiaalia, mutta haluan vielä kuitenkin kiittää porukkaa viime postauksen kommenteista! Oli ihanaa mutta samalla myös surullista huomata, kuinka moni oikeesti ymmärsi tekstin pointin ja pystyi myös samaistumaan tekstiin. Mulle teki hyvää päästä vaihtamaan ajatuksia tästä aiheesta, mutta pelottavaa kuitenkin huomata kuinka moni muukin oikeesti kärsii tämmösestä tilanteesta.

Itsellekin tuli sellanen olo, että voi kun vois auttaa toisia. Mutta sepä se, ei tällasessa asiassa voi oikein auttaa muita. Aina voi tarjoutua olemaan jonkun ystävä ja kuuntelemaan, mutta siltikään toinen ei välttämättä osaa päästää sua lähelle vaikka kuinka yrittäsit. Siitähän tossa mun tekstissä olikin kyse - mitä sitten kun ei enää osaa ystävystyä kunnolla? Helppo vastaus ois että "opettele!!", mutta niinhän tässä koitetaan tehdäkin. Tämmöset asiat vaan ei tapahdu sormia napsauttamalla.


Mää en todellakaan oo mikään uhri tässä, enkä oo mitään sääliä vailla ton kirjotukseni kanssa. Julkaisin sen lähinnä siksi, että te tän blogin lukijat oppisitte tuntemaan mua paremmin. Sehän on toki aina riski jakaa henkilökohtasia asioita netissä, kun niitä voi joku myöhemmin haluta käyttää sua vastaan. Oon kuitenki käyny läpi niin paljon paskaa, että en usko pystyväni aiheuttamaan rehellisillä fiilispostauksillani tämmösessä pikkublogissa niin suurta paskamyrskyä, että hautautuisin sen alle.


Tämmönen kylymä eukko muuten tarvii lämpimän takin ja onneks joku oli vieny kirpparille h&m:n mustan karvatakin, jonka mää sitten adoptoin 5€:llä!



Mitäs muuta? Hyvästelin lähes kaikki korealaiset vaihtarit perjantaina jättipizzan merkeissä ja meinas kyllä tulla suru puseroon. Yks tytöistä tulee meille vielä jouluksi ja loput näänki onneksi jo parin kuukauden päästä Koreassa. Jos nään, nimittäin nää vaihtojärjestelyt aiheuttaa mulle ihan suunnatonta stressiä tällä hetkellä. En ees oikein nuku öisin, ku mietin että miten asiat järjestyy. Korean päästä luvattiin meille alkuviikosta kaikki tarvittava informaatio lukukauden aloitus- ja lopetusajankohdista yms., mutta eihän sieltä mitään oo taas kuulunu. Ois kiva pikkuhiljaa tietää asioita, niin pääsis ostamaan lentolippuja, hakemaan viisumia ja kaikkee muuta miljoonaa asiaa, mitkä pitää vielä hoitaa ennen lähtöä.


English translation:
Bought a new fake fur jacket from secondhand shop. It's originally from h&m and it cost only 5€ *__* I've already received a lot of compliments on it, so I think it was a good purchase!

I also said goodbye to my korean exchange student friends T__T One of them is spending the x-mas with us, but the others will leave Finland tomorrow. I'd be really sad, if I didn't know that I'll see them in two months. My exchange is so near, but I still don't have much information about it -____-'' I'm expecting a letter from Korea next week....

Wednesday, December 17, 2014

addicted to a certain kind of sadness

Kirjottelin tuossa loppukesästä vähän juttua siitä, kuinka tunsin oloni tavallaan yksinäiseksi. Se kuittaantui kuitenkin kommenteilla, että hei, sullahan on oikeesti kaikki hyvin! Jep, niin mulla onkin, mutta se ei silti estä esim. joskus perjantai-iltaa yksin kämpillä viettäessä ajautumasta semmoseen pieneen yksinäisyysmyttyyn.



Suurin osa tästäkin tekstistä on kirjotettu just tollasena iltana. Jotta ahistuskohtaus pysyis ees jotenkin omassa hallinnassa, niin mun pitää yleensä alkaa järkeilemään ja miettimään asioita ja syitä. Aloin miettimään, että miks mun on niin hankala luoda läheisiä välejä tyttöjen kanssa, mutta yleensä poikien kanssa pystyn suht nopeastikin heittämään läppää. Tyttöjen kanssa mun eka tiedostamaton reaktio on yleensä "ei noi varmaan halua olla mun kavereita".

En tiiä mikä siinä on, että en osaa päästää ketään kovin lähelle tai sitten onnistun ajamaan kaikki pois. Mää tiiän että oon hankala ihminen ja sanon asioita välillä vähän turhan suoraan ja saatan jopa kuulostaa ilkeältä tahtomattani. Mutta silti mää aina välillä mietin, että miksen mää löydä semmosia ihmisiä, kenen kanssa keksisin jotain tekemistä vaikka perjantai-iltana.



Vois kuvitella että poikien kanssa ois hankalanpaa, sillä oli aika kun en uskaltanu ees puhua niille "ruma ku petolinnun perse" tms. kommenttien pelossa. Pitkälle lukioon asti kuvittelin olevani niin hirveä ja turha etten koskaan löytäs poikaystävääkään.. Sen jälkeen tuo puoli on kyllä korjaantunu huomattavasti, vaikka kyllähän noihin miehiinkin on välillä saanu pettyä. Ehkä näin naispuoleisena henkilönä tietää kuinka hirveitä naiset osaa olla, niin ei sitten osaa luottaa toiseen samanlaiseen. En tiiä. Ois vaan hienoa jos osais tästäkin asiasta oikeesti puhua jollekin, eikä tarvis itekseen märehtiä.



Välillä aattelen ehkä mää vähitellen kehityn tässä asiassa. Monesti siinä käy kuitenkin niin, että tutustun uusiin tyyppeihin ja oon ihan mielissään että nyt oon ehkä löytäny ystäviä, mutta sitten homma jää siihen eikä niistä ihmisistä koskaan tulekaan niiiin läheisiä. En tiiä miksi - voihan se olla että määki oon vaan nirso ihmisten suhteen? En tiiä mikä tässä nyt oli pointti, mutta arvostakaa sitä, jos teillä on semmosia ystäviä, joille oikeesti voitte puhua kaikesta ja niitä pystyy vaikka halaamaan millon vaan! Musta tommonen tuntuu jotenkin hirveen vieraalta ajatukselta.


Ja nyt kun tää pari viikkoa luonnoksena pyöriny teksti on saatu ulos systeemistä, niin ehkä sitä voi seuraavalla kerralla taas palata taas kevyempiin asioihin.

ps. Mulla on kaikki oikeesti ihan hyvin, älkää huolestuko! Kunhan nyt kävin läpi fiiliksiä, joita mulla on _joskus.

Friday, December 12, 2014

shortcut

Jaa, heräsin sitte taas vaihteeksi vissiin jostain blogikoomasta. Mun piti viime viikonloppuna jo tulla kirjottamaan jotain masispostausta, mutta en sitte viitsinytkään taas valittaa turhasta. Jos tuo olo kuitenkin palaa, niin voi olla että julkaisen sen tekstin sitten. Tänään kuitenkin havahduin yhteen ihanaan kommenttiin, jossa kysyttiin että mitä mulle kuuluu ja harmiteltiin kun en postaa useammin. Täällä mää nyt sitte taas oon! Oikeasti tähän hiljaiseen postaustahtiin on vain yksi syy; pimein aika vuodesta. Valokuvaaminen on vaivalloista ja asut tylsiä. Lisäksi musta tuntuu että mun päätä on särkeny koko joulukuun, joten tekis mieli nytkin olla vaan jossain sohvan nurkassa vilttiin käpertyneenä.

Ainiin, eihän tän pitäny olla se valituspostaus :') Vielä ku lisätään tähän vuodenaikaan semmonen pikkunen stressiä aiheuttava asia, että mulle ei oo vieläkään Korean päästä tullu mitään tarkkoja tietoja ens keväästä. On hienoa ku ei voi ees lentolippuja vielä varata, ku niillä siellä kestää. Myöskään tuon toisen puoliskon kuviot ei oo vielä selvillä, joten pahimmassa tapauksessa voi jopa käydä niin että joudun lähtemään ilman sitä.


Ja koska nyt onkin sitten varmaan valitettu taas muutaman viikon kiintiö täyteen, niin siirrytäänpä ihanan yksinkertaisiin materialistisiin asioihin elikkäs viime aikojen lempparijuttuihin:



Ebaytä saan jälleen kiittää uusista koruista. Veronpalautusten jälkeen lähti yllättäen lapasesta, enkä suunnilleen enää ees tiiä mitä kaikkee mulle on postissa tulossa... Onneks nuo korut on hinnaltaan 0,50€-2€, niin ei sitä oikein pääse köyhtymään vaikka noita kuinka tilailis.



Olinkin jo unohtanu kuinka kivaa on, kun on tuoreita leikkokukkia kotona. Ite en koskaan raaski ostaa, mutta mun täti toi nää ruusut mulle mun puolinimipäivänä lahjaksi.



Taisin varmaan edellisessä postauksessa haukkua L'orealia jo tarpeeksi, jotenk kehutaanpa nyt vaihteen vuoksi. Skin Perfection Challengen palkintoboxissa oli yhteensä 4 kynsilakkaa ja nämä on mun tän hetkiset lempparit :3


En ollu ottanu näköjään asukuvia ku viimeks 20 päivää sitten, joten tässäpä tulee:



Jep, tämmösiä tylsiä nää mun asut on tässä kuussa ollut. Semmosina kuukausina kun valoa ja inspistä riittää, ni en oo yleensä käyttänyt samaa asua kahta päivää putkeen. Nyt voin hyvin hiihdellä menemään samoilla rytkyillä melkein viikon ... Hyvää reeniä ehkä Koreaa varten, sillä mua hirvittää jo nyt miten hitossa onnistun pakkaamaan järkevästi kamat yhteen matkalaukkuun neljää kuukautta varten.

ps. Leikkasin tukan :| Mää oon pitempään jo halunnu lyhentää tuota karvaa, mutta oon pelänny että tukkakateus tulee sitte iskemään aina, kun nään jonku tytön jolla on pitempi tukka. Oikeastaan hyvä että piti päästä eroon vihreistä latvoista, sillä muuten en ois ehkä edes uskaltanu leikata. (Ei muuten kannata värjätä tukkaa turkoosiksi, sillä se ei tosiaan lähe millään pois.) Eihän tuo oikeesti vielä lyhyt edes ole, mutta mulle toi tuntuu lyhkäseltä :') Ehkä pittää napsasta vielä pari senttiä pois....

Thursday, December 04, 2014

Perfect skin?

Niin mullahan on tosiaan tietokone ja vissiin joku blogikin? Oon viime päivinä vältelly tähän työtuoliin istumista, sillä pitkästä aikaa ei oo ollu mitään 'työhommia', mitä tässä ois pakko tehä. Muutenkin tää vuoden pimein aika on ehdottomasti myös se vähiten inspiroiva aika, joten kuvattuakaan ei tule melkein ollenkaan.

Koitan nyt lämmitellä tätä bloggausinnostusta palaamalla vielä hetkeksi siihen L’Oréalin Skin Perfection Challengeen. Näin kisan jälkeen voin vain todeta, että oli aika huolimattomasti järjestetty kampanja. Kyllähän tuolla varmaan sai tuotteita mainostettua, mutta esimerkiksi ko. kampanjan sivut toimivat kisan aikana todella huonosti. Kisan päättymisajankohdasta annettiin ristiriitaista tietoa ja veikkaan että suurinta osaa osallistujista ketutti aika paljon viimeisellä viikolla. Eräs ihana tiimiläiseni sai myös valitettavasti pahoja allergisia reaktioita tuotteista, mutta tähän ei järjestävä taho ottanut mitään kantaa, saati pahoitellut tapahtunutta. Minua ja useita muitakin ihmetty myös se, että kisaa markkinoitiin suosittujen bloggaajien avulla, mutta heidän roolinsa sivustolla jäikin todella pieneksi.

Nyt kun oon saanu avauduttua, niin katellaanpa tähän väliin mun before&after -kuvat, jotka kisan yhtäkkisen päättymisen takia jäivät postaamatta sivustolle. Tässä siis näemme mitä viiden viikon testaus mun iholle teki:


Niinpä niin - ei hirveesti mitään näkyvää, vai mitä?
Säännöllinen hoitorutiini tosin pelasti mun rutikuivan ihon ja kyllähän se myös pehmeni. Ihon sävyssä taas en huomaa kummempia muutoksia. Hieman ehkä saattavat olla haaleammat nuo leuan aknearvet tuossa after-kuvassa, vai onkohan se toiveajattelua? Nyt jääkin sitten nähtäväksi kuinka pahaksi tuo iho taas menee, sillä aknelääkekuuri loppui muutama päivä sitten :/


Jotain hyvää tosta Skin Perfection Challengesta kuitenkin poiki:


Meikähän siis pääs viien eniten pisteitä keränneen joukkoon ja tämmönen paketti ootteli mua postissa tiistaina *____* Ei vissiin tarvi vähhään aikaan ostella kosmetiikkaa.. Kiitos vielä kaikille, jotka mua jakso tossa pitkässä ja väsyttävässä kisassa tukea ;D ♥


English translation:
My skin before & after L’Oréal's Skin Perfection Challenge. I didn't win the trip to Paris (actually I don't mind - I'm going to Korea and I'm so poor that I wouldn't have had money to go anyway :'''D) but I received this awesome package full of cosmetics. I think I don't need to buy anything for a while!