Sunday, August 10, 2014

spiky pineapples




Tähän väliin tämmönen simppeli asupostaus, sillä reissukuvat on tällä hetkellä vielä yhtä sekasin ku mun pää. Oon taas kamppaillu ahistuskohtauksien kanssa ja luulin pääseväni sitä oloa extempore reissuun karkuun. Kyllähän se aina auttaa ku vähäksi aikaa on tekemistä, mutta nyt vaan ootan että pääsen vieläki kauemmas ettimään sitä pakoreittiä. Vielä puoli vuotta. Eihän se sinänsä mitään ratkaise, sillä takas on tultava kuitenki, mut ehkä siellä saa vähän tilaa hengittää. Uusia ihmisiä, täysin uudet kuviot. Ei auta yhtään ku mies sanoo suunnilleen joka päivä että "oltaispa jo Koreassa"....

Haluaisin kirjottaa taas enemmän, mutta tämän päivän huonouden takia pelkään että siitä tulis turhanki negatiivista tekstiä. Ehkä huomenna on taas parempi!

3 comments:

  1. En tiedä millaisia asioita käyt läpi elämässäs tai mikä sulle aiheuttaa ahdistusta, mutta niiltä asioilta pakeneminen ja sillä tavalla asioiden välttely ei tuu pitemmän päälle helpottamaan sun oloas :( Vaikka se onkin varmasti se helpoin keino, lähtee vaan pois ja unohtaa ne asiat hetkeks niin aivan kuin itekin sanoit, aina on tultava takasin ja ne samat asiat oottaa täällä.
    Ehkä se sun ahdistuskin helpottais jos kohtaisit ne asiat rehellisesti, yrittäisit hyväksyä ja päästä yli. Vaikka se onkin vaikeempaa, vie enemmän aikaa ja vaatii sulta iteltäkin enemmän, niin pitemmällä tähtäimellä se parantaa asioita paljonkin. Elämässä on paljon asioita mihin ei ite pysty vaikuttaan tai mitkä ei mee niinkuin ite haluais, ja sillon se oma asenne ja suhtautuminen asioihin ratkasee. Haluatko sä mieluummin oppia elämään ja tehdä rauhan niiden asioiden kanssa vai jatkaa pakoilemista ja välttelyä? Entä jos se asioiden käsittely ja hyväksyminen tuokin sulle helpotusta ja lisää onnellisuutta elämään? Se selviää vain juoksemalla päin tulta ja kattomaan mitä tapahtuu.
    Vaikutat todella sympaattiselta ja ihanalta ihmiseltä ja mitä oon ymmärtänyt sun blogistas, niin sulla on ihana perhe, poikaystävä ja ystäviä ympärillä, sulla on opiskelupaikka, asioita tulevaisuudessa mitä odottaa, oot terve ja hyvässä kunnossa ja päällisin puolin vaikutat hyvinkin onnekkaalta :) Mieti mitä kaikkee sulla on, mikä tekee sut onnelliseksi tällä hetkellä ja keskity niihin asioihin, mutta samalla mieti myös millä uusilla ja erilaisilla tavoilla sä itse voisit ajatella ja suhtautua niihin asioihin, jotka sitä ahistusta aiheuttaa. Jos nykyinen toiminta ei auta sun oloas, aina kannattaa kokeilla uutta ja ikinä ei tiedä, vaikka ne asiat kääntyiski paremmaksi ja löytäisit uutta puhtia elämääs :) <3

    ReplyDelete
    Replies
    1. Viisaita sanoja, kanssa-anonyymi.

      Delete
  2. Kiitti fiksuista sanoista ! Eihän mulla tässä oikeesti siis mitään hätää oo, mutta välillä vaan tulee noita ahistuskohtauksia, joita on turha järkeillä pois. Niitä tulee ja menee, oon tottunu siihen vuosien kuluessa. Hetken saattaa tuntua ihan ylitsepääsemättömän vaikeelta ja tänään on taas ihan hyvä.

    Ehkä kirjotin tyhmästi tuosta pakenemista, sillä en tarkottanu sitä ihan noinkaan. Lähen ehkä enemmänki ettimään. Kahen vuoden takainen ero ja joidenkin tyyppien pois muuttaminen on vaikuttanu hirveesti mun kaveriporukkaan ja siihen miten koen ihmiset mun ympärillä. En tiiä enää yhtään missä mun paikka on vanhassa kaveriporukassa, vai onko mitään porukkaa enää ees jäljellä. Niinku kirjotin joskus aiemminkin, niin kaipaan semmosta ystävää, jolle osaisin soittaa vaikka keskellä yötä. Ehkä oon vaan nirso ihmisten suhteen, emt. Ehkä mulla oli joskus tavallaan paras ystävä ja ei niitä uusia kuitenkaan puissa kasva kenelläkään.

    Tuosta välttelystä vielä. Esim. jos joku asia tuntuu joltain, niin yleensä niiden tuntemusten muuttuminen ja häviäminen vaatii vaan aikaa. Silloin etäisyyden ottaminen ja muun tekemisen hankkiminen voi kuitenkin auttaa, enkä menis sanomaan että se on väärin. Hankala selittää tän tarkemmin, kun en viiti ihan täysin asiaa julkisesti repiä auki.

    ReplyDelete