Friday, July 20, 2012

P: Why does someone have to die?

Ajattelinpa tulla postaan viimeset kuvat Heikistä nyt kun näitten kuvien näkeminen ei itketä enää (niin paljon).   Rakas Heikki-marsu siirtyi ajasta ikuisuuteen 4. heinäkuuta ja eli 4 vuoden ja 3 kuukauden ikäiseksi. Heikillä oli paljon faneja, joten tää on myös kaikille teille :)



Heikki-vauva :)



Heikin poikue, eli H-poikue :) Mullahan oli myös tuo pörrönen Hermanni-marsu, mutta Hermanni kuoli jo pari vuotta aiemmin :( Hermanni oli siis alpakka ja Heikki peruaani, kuten myös tuo heidän kaunis valkoinen siskonsa.



Moni varmaan ajattelee että tommonen pieni eläin, mitä väliä. Mutta on uskomatonta miten paljon seuraa tommosesta pienestä otuksesta oikeesti on. Heikki heräs aina aamulla kun mekin herättiin ja nousi tuohon häkin reunalle uikuttaan ruokaa. Heikki nukku kun mekin nukuttiin ja tuli touhuileen omiaan kun me istuttiin vaikka kattomassa tv:tä. Marsuja on kiva kans rapsutella ja pitää sylissä :) Meidän äiti otti aina edesmenneen Viivi-marsun sohvalle sen viereen kattomaan tv:tä :'D



Mua nauratti monet kerrat kun marsuinen kiipes tohon häkin reunalle kurkottelemaan ruokaa. Meillä oli tuo häkki aina sivusta auki ja välillä tuntu että tuo kiipee tuolta kokonaan ulos vielä joku kaunis päivä.



Olin Oulussa kun Heikki menehtyi, ja harmittaa etten kerinny enää näkeen sitä. Hassua, että just ennen lähtöä koitettiin ottaa yhteiskuvaa, tosin Heikki ei ollu kovin tyytyväinen linssilude.



Ja yhteiskuvia vielä kesältä 2010 :)



Sattumalta testailin kans mun kameran video-ominaisuutta n. viikkoa ennen Ouluun lähtöä. Tein niistä pätkistä sitten tommosen videon, taustalla soi lempparibiisi ja teemaan sopiva Philip Glassin Why does someone have to die?.

Heikki pääsi lepäämään omenapuitten alle voikukkien viereen. Heikin lempiruokaa oli oman puun omenat ja voikukanlehdet, nappi valinta siis. Lepää rauhassa pikkuinen ♥.

7 comments:

  1. Voi pientä :( Mulla ei ollu ennen tätä postausta kovin isoja tunteita jyrsijöihin ku oon ajatellu että ne vaan möyrii siellä häkissä eikä välitä mistään muusta ku ruuasta, mutta tuo että ne elää arjessa vähän samalla tavalla kuin koirat ja on seurana on huikean sulosta :) Ymmärrän nyt että tuommonenki pikku pallukka voi olla hirmu rakas. Jossain joku muu rapsuttaa nyt Heikkiä ♥

    ReplyDelete
  2. Vooi otan osaa! :( Kaikki lemmikit on omia perheenjäseniä ja niistä on kamalaa luopua. Heikki oli ihana pieni pallero ja on nyt vehreillä apilalaitumilla. <3

    ReplyDelete
  3. Puf: Jep :( Ainakin marsut ja kanit sopeutuu omistajiensa elämänrytmiin, pikkuhamstereista ja muista en sit tiiä, mut tärkeitä niistäkin varmasti tulee :) Rip Heikki ♥

    veera: Kiitos :) Niinhän ne on, surullista että Heikki lähti jo niin aikaisin :( Siellä se nyt voikukanlehtiä rouskuttelee :)

    ReplyDelete
  4. Heikki, pieni karvapersus ja rapula-aamujen raivostus, rest in peace <3

    ReplyDelete
  5. Mä en oo aikasemmin lukenu sun blogia, mut tuli itku kun näin postauksen. Voi Heikki :(( Lepää rauhassa

    ReplyDelete
  6. Vaan joskus marsun tai muun pienen otuksen omistaneet voivat tietää miltä tuntuu menettää tuommoinen palleroinen, vaikkei se joittenkin mielestä olekkaan yhtä "tärkeä" eläin kuin esimerkiksi koira tai kissa. Itselläni on ollut lukuisia marsuja 8 vuoden aikana ja tällä hetkellä omistan Joose-nimisen 5-vuotiaan rusettimarsu-vanhuksen ja pelottaa jo ajatuskin siitä ettei se ehkä tuossa enää kauaa touhota. Joosen veli nimittäin kuoli jo reilu vuosi sitten. Monta marsua menettäneenä tiedän miltä susta tuntuu joten otan osaa pallerosi pois menoon ! <3 ps. Mielestäni ei ole mitään suloisempaa kun marsun suu, mielestäni se näyttää siltä kun se hymyilisi aina XD

    ReplyDelete
  7. Voi ei, suuret osanoto pienokaisen poismenosta! 8--( Tiedän harvinaisen hyvin miltä pienen marsunkin menettäminen tuntuu.

    Marsumainen blogini: http://sadetakinsuojassa.blogspot.fi/

    ReplyDelete